1. Eristys: Nisäkkäillä on paksu turkki- tai karvakerros, joka tarjoaa erinomaisen eristyksen. Tiheä alusturkki vangitsee lämpimän ilman vartalon lähelle, mikä vähentää lämmönhukkaa. Tämä eristys toimii esteenä kylmiä lämpötiloja vastaan ja antaa nisäkkäille mahdollisuuden säästää kehon lämpöä tehokkaammin.
2. Vastavirtalämmönvaihto: Nisäkkäillä on erikoistuneet verisuonijärjestelyt, joita kutsutaan vastavirtalämmönvaihtojärjestelmiksi. Nämä järjestelmät sijaitsevat raajoissa (raajat, korvat, häntä) ja toimivat lämmönvaihtimina. Kehon ytimestä virtaava lämmin veri siirtää lämpöä raajoista palaavaan viileämpään vereen. Tämä mekanismi auttaa säästämään kehon lämpöä ja ehkäisee liiallista lämmönhukkaa reunoilta.
3. Metabolinen lämmöntuotanto: Nisäkkäillä on suhteellisen korkea aineenvaihduntanopeus matelijoihin verrattuna. Heidän kehonsa voivat tuottaa lämpöä aineenvaihduntaprosessien kautta, mikä auttaa ylläpitämään korkeampaa sisäistä kehon lämpötilaa. Jatkuva lämmöntuotanto mahdollistaa nisäkkäiden pysymisen lämpimänä myös kylmissä olosuhteissa.
4. Lämmönsäätö: Nisäkkäillä on kehittyneet lämmönsäätelymekanismit, joiden avulla ne voivat ylläpitää vakiona sisäistä kehon lämpötilaa (endotermia). Heillä on erikoistuneet aivokeskukset (kuten hypotalamus), jotka säätelevät kehon lämpötilaa. Tämän kyvyn ansiosta nisäkkäät voivat säätää lämmöntuotantoaan, verenkiertoaan ja eristystasojaan kestämään vaihtelevia ulkolämpötiloja.
5. Käyttäytymissopeutukset: Fysiologisten sopeutumisten lisäksi nisäkkäillä on myös käyttäytymisstrategioita selviytyäkseen kylmistä ympäristöistä. Esimerkiksi monet nisäkkäät nukkuvat talviunissa tai menevät myrskyyn äärimmäisissä talviolosuhteissa. Lepotilan aikana ne siirtyvät syvän unen tilaan, jossa aineenvaihdunta on hidastunut, mikä säästää energiaa ja selviytyy varastoituista rasvavaroista.
6. Sosiaalinen käyttäytyminen: Jotkut nisäkkäät, kuten tietyt kädelliset, kokoontuvat yhteen tai harjoittelevat sosiaalista hoitoa säästääkseen lämpöä ja suojellakseen toisiaan kylmältä.
Nämä mukautukset, kuten eristys, tehokas lämmönvaihto, korkeammat aineenvaihduntanopeudet, lämmönsäätely ja käyttäytymisstrategiat, antavat nisäkkäille mahdollisuuden ylläpitää suhteellisen vakaata ruumiinlämpöä ja viihtyä kylmissä ympäristöissä, joissa matelijoilla voi olla vaikeuksia selviytyä.