Megalodon oli huipun petoeläin, joka ruokki pääasiassa suuria merinisäkkäitä, kuten valaita ja hylkeitä. Sen leuat pystyivät kohdistamaan puremisvoiman jopa 180 000 puntaa neliötuumaa kohti, jolloin se murskaa saaliinsa luut ja rustot.
Hampaat:
Megalodonilla oli joukko massiivisia hampaita, joista jokainen oli noin 7 tuumaa (18 senttimetriä). Nämä hampaat olivat sahalaitaisia, mikä tarkoittaa, että niissä oli rosoinen reuna, joka auttoi leikkaamaan lihaa ja luuta. Megalodonin hampaita vaihdettiin myös jatkuvasti, joten se pysyi aina terävänä.
Uinti:
Megalodon oli tehokas uimari, joka pystyi saavuttamaan jopa 20 mailia tunnissa (32 kilometriä tunnissa). Sen voimakas häntä antoi työntövoiman, joka tarvittiin sen kuljettamiseen vedessä, kun taas sen suuri selkäevä auttoi vakauttamaan sitä.
Aistit:
Megalodonilla oli erinomainen näkö, kuulo ja haju, minkä ansiosta se pystyi paikantamaan ja jäljittämään saaliinsa. Siinä oli myös sarja aistisoluja, joita kutsutaan Lorenzinin ampulleiksi ja jotka sijaitsivat sen kuonossa. Nämä solut pystyivät havaitsemaan muiden eläinten lähettämiä sähköisiä signaaleja, mikä auttoi Megalodonia löytämään saaliinsa.
Sosiaalinen rakenne:
Megalodonin uskotaan olleen yksinäinen olento, koska ei ole todisteita siitä, että he muodostaisivat sosiaalisia ryhmiä. On mahdollista, että ne ovat saattaneet kokoontua syömään suurta saalista, mutta heillä ei näyttänyt olevan mitään monimutkaista sosiaalista vuorovaikutusta.