Mukautuvan näkemyksen mukaan kulttuuriset piirteet ja käytännöt syntyvät ja kehittyvät vastaamaan tietyn ryhmän kohtaamiin erityisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Esimerkiksi yhteiskunnissa, joissa on ankara ilmasto, ihmiset voivat kehittää kulttuurisia käytäntöjä, joihin kuuluu suojien rakentaminen, ruoan varastointi ja lämpimien vaatteiden luominen kestämään haastavia ympäristöolosuhteita.
Adaptiivisen näkemyksen puolustaminen ehdottaa, että kulttuuri ei ole kiinteää tai staattista, vaan se kehittyy ajan myötä muuttuvien olosuhteiden ja tarpeiden mukaan. Kun ympäristö ja ympäristö muuttuvat, muuttuvat myös siinä kontekstissa elävien ihmisten kulttuuriset käytännöt ja uskomukset.
Lisäksi tämä näkökulma tunnistaa kulttuurin ja biologian välisen suhteen. Se viittaa siihen, että joillakin kulttuurisilla käytöksillä voi olla biologinen perusta ja ihmiset voivat olla biologisesti taipuvaisia kehittämään erityisiä kulttuurisia käytäntöjä, jotka parantavat heidän sopeutumistaan ja selviytymistään. Esimerkiksi ihmiset ovat sosiaalisia olentoja, joilla on luontaisia taipumusta yhteistyöhön ja kommunikaatioon. Nämä biologiset ominaisuudet myötävaikuttavat sellaisten kulttuuristen normien kehittymiseen, jotka korostavat yhteiskuntaryhmien välistä yhteistyötä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että mukautuva näkemys kulttuurista korostaa kulttuurin toiminnallista roolia, joka sallii yksilöiden ja yhteiskuntien mukautua ja menestyä erityisissä ekologisissa, ympäristöllisissä ja sosiaalisissa konteksteissaan. Se näkee kulttuurin dynaamisena järjestelmänä, joka kehittyy vastaamaan yhteiskunnan jatkuvasti muuttuviin haasteisiin ja mahdollisuuksiin.