- korkea aineenvaihdunta: Nisäkkäiden aineenvaihdunta on korkea verrattuna muihin eläimiin. Tämä tarkoittaa, että he vaativat huomattavan määrän energiaa kehon toimintojen ylläpitämiseksi. Metabolian kautta tuotettu energia tuottaa lämmön sivutuotteena, mikä edistää korkean sisäisen kehon lämpötilan ylläpitämistä.
- eristys: Eristyksellä on ratkaiseva rooli endotermien tuottaman kehon lämmön säilyttämisessä. Nisäkkäillä on erilaisia eristysmekanismeja, kuten turkista, höyheniä (monotremien tapauksessa) tai paksu rasvakerros (merinisäkkäissä), jotka auttavat vähentämään ympäristön lämpöhäviöitä.
- sydän- ja verisuonijärjestelmä: Nisäkkäillä on hyvin kehittynyt sydän- ja verisuonijärjestelmä, jossa on neljä kammion sydäntä. Tämä mahdollistaa veren tehokkaan pumppaamisen ja lämmön jakautumisen koko kehossa. Verisuonilla on kyky laajentaa tai supistaa verenvirtauksen säätämiseksi ja lämmönjakauman säätämiseksi.
- Lämpösääkytysmekanismit: Endotermeillä on erikoistuneita lämpöregulatorisia mekanismeja kehon lämpötilan hallitsemiseksi. Näitä ovat hikoilu (ihmisillä ja joissakin kädellisissä) tai hieronta (monissa nisäkkäissä) jäähtyä kehon lämpötilan noustessa. Kun kehon lämpötila laskee, tietyt nisäkkäät läpikäyvät verisuonten supistumisen, mikä vähentää verenvirtausta lähellä ihon pintaa, auttaen säästämään lämpöä.
- Lämpötuotantomekanismit: Metabolisen lämmöntuotannon lisäksi nisäkkäät voivat käyttää myös muita lämmöntuotantomekanismeja kehon lämpötilan ylläpitämiseksi. Esimerkiksi jotkut eläimet harjoittavat vapaaehtoista lihastoimintaa, kuten värisevää tai vapaaehtoista liikettä, lisäämään ylimääräistä lämpöä tarvittaessa.
Nämä tekijät antavat kollektiivisesti nisäkkäiden ylläpitää suhteellisen korkeita kehon lämpötiloja, mikä tarjoaa useita etuja, kuten lisääntynyttä aktiivisuustasoa, parannetun neurologisen toiminnan ja sopeutumiskyvyn laajempaan ympäristöolosuhteisiin.