Sosiaalinen rakenne: Apinat asuvat monimutkaisissa sosiaalisissa ryhmissä, joissa on määriteltyjä hierarkioita, yhteistyökäyttäytymistä ja viestintäjärjestelmiä. Ne muodostavat joukkovelkakirjoja ja liittoutumia, tekevät yhteistyötä löytääkseen ruokaa ja puolustaessaan petoeläimiä vastaan.
taito: Apinoilla on huomattava osaaminen vastustavien peukalojensa ja tarkan käden ja silmän koordinaation ansiosta. Tämä antaa heille mahdollisuuden manipuloida esineitä, kiivetä puita ja suorittaa erilaisia tehtäviä.
sopeutuminen monipuolisiin elinympäristöihin: Apinat ovat sopeutuneet moniin elinympäristöihin trooppisista sademetsistä savanniin ja jopa kaupunkialueisiin. Niiden sopeutumiskyky antaa heidän menestyä monissa ympäristöissä.
viestintätaidot: Apinat käyttävät erilaisia ääniä, eleitä ja ilmeitä kommunikoidakseen keskenään. Nämä viestintätaidot auttavat ylläpitämään sosiaalista järjestystä, koordinoimaan ryhmätoimintaa ja varoittamaan mahdollisista uhista.
kädellisten ominaisuudet: Apinoilla on useita kädellisille ominaisia anatomisia piirteitä, joista viiden sormen kädet ovat vastakkaisia peukaloja, kiikarinäkö ja hyvin kehittyneitä aivoja kehon koon suhteen.
Nuorten hoito: Apinaäidit osoittavat suurta huolta ja investointeja nuorten kasvattamiseen. He kuljettavat, sulhanen ja suojelevat vastasyntyneitään, kunnes he ovat itsenäisiä. Tämä vaaliminen on elintärkeää jälkeläisten selviytymiselle ja kehitykselle.
ekologinen merkitys: Siementen dispersiona ja muiden eläinten saalistana apinoilla on ratkaiseva rooli ekosysteemien ekologisen tasapainon ylläpitämisessä. Niiden läsnäolo vaikuttaa kasvien jakautumiseen ja ekosysteemidynamiikkaan.
Kulttuurin leviäminen: Joillakin apinalajeilla on kulttuurinen tarttuminen, jossa erityinen käyttäytyminen, työkalujen käyttö tai ruokintatekniikat siirretään ryhmän sukupolvien läpi, korostaen niiden oppimiskykyä ja sosiaalisia perinteitä.
uhanalainen tila: Huolimatta merkittävistä piirteistään ja ekologisesta merkityksestään, monet apinalajit kohtaavat uhkia elinympäristöjen menetyksestä, salametsästyksestä ja laittomasta villieläinkaupasta. Niiden säilyttäminen on välttämätöntä biologisen monimuotoisuuden ja ekologisen eheyden säilyttämiseksi.