1. Paksu iho: Virtahepoilla on poikkeuksellisen paksu iho, joka voi olla jopa 4 senttimetriä (1,6 tuumaa) paksu. Heidän ihonsa on sitkeä, nahkainen ja kestää puremia, kynsiä ja pistoja. Tämä paksu iho toimii luonnollisena panssarina petoeläimiä vastaan.
2. Koko ja vahvuus: Virhehepot ovat Afrikan suurimpia maanisäkkäitä, ja ne painavat jopa 3 tonnia (2,7 tonnia) uroksilla ja 1,5 tonnia (1,4 tonnia) naarailla. Niiden massiivinen koko ja vahvuus tekevät niistä valtavia vastustajia mahdollisille petoeläimille.
3. Alueellinen käyttäytyminen: Virtahepot ovat erittäin territoriaalisia eläimiä, erityisesti vesistöissä. He perustavat ja puolustavat aggressiivisesti alueitaan muilta virtahepoilta, krokotiileilta ja muilta tunkeilijoilta. Tämä alueellinen käyttäytyminen tarjoaa heille suojaa niille määritetyillä alueilla.
4. Aggressiivinen luonne: Virhehepoilla on maine aggressiivisina ja arvaamattomina, varsinkin kun niitä häiritään tai uhattuna. Niiden tiedetään hyökkäävän havaittuihin uhkiin, sekä maalla että vedessä, ja voivat aiheuttaa vakavia vammoja suurilla leukoillaan ja terävillä kulmahampailla.
5. Tehokas purenta: Virtahevoilla on yksi eläinkunnan vahvimmista puremista. Heidän leuansa voivat tuottaa jopa 1 800 paunaa neliötuumaa kohti (124 kilogrammaa neliösenttimetriä kohti). Tämä voimakas purema toimii pelotteena petoeläimiä vastaan ja voi aiheuttaa vakavia vahinkoja muille eläimille.
6. Ryhmäasuminen: Virhehepot elävät usein ryhmissä, joita kutsutaan "paisuiksi" tai "palkoiksi", jotka voivat vaihdella muutamasta yksilöstä useisiin kymmeniin. Ryhmäasuminen tarjoaa tietynlaisen suojan, sillä ryhmän jäsenet voivat varoa mahdollisia uhkia ja puolustaa itseään tarvittaessa.
7. Avointen alueiden välttäminen: Virhehepot viipyvät mieluummin vesistöissä tai niiden lähellä, missä niillä on luonnollinen etu moniin saalistajiin verrattuna. He pyrkivät välttämään avoimia alueita, joissa he voivat olla alttiimpia ja haavoittuvampia.
8. Nopeat liikkeet vedessä: Massiivisesta koostaan huolimatta virtahepot ovat ketteriä ja nopeita uimareita vedessä. Ne voivat saavuttaa jopa 5 kilometrin nopeuden (3 mailia tunnissa) ja voivat kulkea pitkiä matkoja vedessä pakenemaan uhkia.
Vaikka nämä mukautukset ja käytöstavat tarjoavat virtahepoille tietyn suojan, on tärkeää huomata, että ne eivät ole täysin immuuneja petoeläimille tai vaarallisille tilanteille. He voivat silti kohdata tiettyjen petoeläinten, kuten suurten krokotiilien ja aggressiivisten leijonien, aiheuttamia uhkia.