Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on tiettyjen lintulajien hälytykset. Esimerkiksi, kun saalistaja havaitaan, monet linnut soittavat erityisiä kutsuja, jotka hälyttävät välittömästi laumaansa lähellä olevia jäseniä tai muita lähistöllä olevia lajeja. Nämä hälytyskutsut toimivat varoitussignaalina, joka laukaisee yhteisreaktion lintujen keskuudessa välttääkseen tai hakeakseen suojaa.
Afrikan savannilla kasvissyöjät ovat kehittäneet kehittyneen viestintäjärjestelmän. Kun saalistajat hyökkäävät, ne lähettävät selkeitä ääniä, jotka välittävät tietoa saalistajan tyypistä ja vaaran tasosta. Nämä avunhuudot saavat aikaan asianmukaisia vastauksia muilta lajinsa jäseniltä, kuten puolustavien ryhmien muodostaminen, turvapaikan hakeminen tai kollektiivinen väkivaltainen käyttäytyminen petoeläinten pelottamiseksi.
Merinisäkkäiden joukossa delfiineillä on monimutkainen äänitysvalikoima, mukaan lukien pillit, napsautukset ja pulssikutsut, joita ne käyttävät erilaisiin tarkoituksiin, mukaan lukien sosiaaliseen vuorovaikutukseen, kaikulokaatioon ja vaaraviestintään. Tietyntyyppiset delfiinikutsut on tunnistettu hätäsignaaleiksi, jotka saavat muut delfiinit tulemaan avuksi tai tutkimaan hädän lähdettä.
Sosiaaliset hyönteiset, kuten muurahaiset ja mehiläiset, käyttävät feromoneina tunnettuja kemiallisia signaaleja kommunikoidakseen keskenään. Nämä feromonit välittävät erilaisia viestejä, mukaan lukien vaaravaroitukset. Kun muurahainen tai mehiläisyhdyskunta on uhattuna, erityisiä hälytysferomoneja vapautuu ilmaan, mikä laukaisee yhdyskunnan jäsenten puolustusreaktioita hyökkääjien torjumiseksi tai pesän suojelemiseksi.
Kädellisten maailmassa tietyt apinalajit ovat kehittäneet erilliset äänet viestiäkseen erityyppisistä uhista. Esimerkiksi vervet-apinoilla on erityisiä hälytyskutsuja ilmapetoeläimistä, maanpäällisistä petoeläimistä ja käärmeistä, jolloin muut ryhmän jäsenet voivat ryhtyä tarvittaviin väistämistoimiin.
Huolimatta näistä esimerkeistä eläimistä, jotka huutavat apua, on tärkeää tunnustaa, että kaikki lajit eivät ole kehittäneet niin monimutkaisia viestintäjärjestelmiä. Lisäksi eläinten äänien ja käyttäytymisen tulkinta avunhuudoiksi voi olla monimutkaista ja tieteellisen tutkimuksen ja analyysin kohteena.
Eläinten monimutkaisten sosiaalisten rakenteiden, selviytymisstrategioiden ja ekosysteemien keskinäisen riippuvuuden ymmärtäminen on välttämätöntä. Tunnistamalla ja ymmärtämällä nämä avunhuudot voimme saada käsityksen eläinten mieliin, niiden tunne-elämään ja uskomattomiin sopeutumiseen, joka on kehittynyt miljoonien vuosien aikana varmistaakseen niiden selviytymisen vaaran edessä.