1. Väestömäärän lasku: Liikametsästys vähentää suoraan yksilöiden määrää populaatiossa. Kun metsästys ylittää kestävän tason, populaatiot voivat laskea nopeasti, mikä johtaa paikallisiin sukupuuttoon ja häiriöihin ravintoketjussa.
2. Geneettisen monimuotoisuuden menetys: Liikametsästys voi vähentää geneettistä monimuotoisuutta populaatiossa tehden siitä alttiimman taudeille, ympäristön muutoksille ja muille stressitekijöille. Tällä geneettisen muunnelman häviämisellä voi olla pitkän aikavälin seurauksia väestön selviytymiseen.
3. Ekosysteemin häiriintynyt dynamiikka: Liiallinen metsästys voi häiritä ekosysteemien herkkää tasapainoa muuttamalla petoeläin-saalissuhteita, kilpailua luonnonvaroista ja ravinteiden kiertoa. Esimerkiksi petoeläinten liiallinen metsästys voi johtaa kasvinsyöjäpopulaatioiden lisääntymiseen, mikä johtaa liialliseen laiduntamiseen ja elinympäristön huononemiseen.
4. Vaikutus uhanalaisia lajeja kohtaan: Liikametsästys voi edelleen vaarantaa lajeja, jotka ovat jo ennestään sukupuuttoon vaarassa. Metsästys ilman määräyksiä ja asianmukaista hoitoa voi ajaa haavoittuvia lajeja kriittisesti pieneen määrään, mikä lisää niiden katoamisen todennäköisyyttä.
5. Taloudellisten hyötyjen menetys: Liikametsästys voi vaikuttaa negatiivisesti ekomatkailuun ja muuhun villieläimiin liittyvään taloudelliseen toimintaan. Alueilla, joilla villieläin on merkittävä matkailukohde, liikametsästys voi johtaa matkailutulojen laskuun ja työpaikkojen menetykseen.
6. Pienentyneet metsästysmahdollisuudet: Liikametsästys voi heikentää villieläinpopulaatioita siihen pisteeseen, että metsästys ei ole enää kestävää. Tämä ei koske vain metsästäjiä ja metsästykseen liittyviä toimialoja, vaan myös metsästykseen liittyviä kulttuurisia ja virkistysnäkökohtia.
7. Laiton ja kestämätön metsästys: Liikametsästykseen liittyy usein laittomia metsästyskäytäntöjä ja kestämättömiä metsästysmenetelmiä, kuten salametsästystä, mielivaltaista metsästystä sekä haitallisten ansojen ja ansojen käyttöä. Nämä käytännöt eivät ainoastaan heikennä villieläinpopulaatioita, vaan myös edistävät eläinten julmuutta ja ympäristön pilaantumista.
8. Kulttuurisen merkityksen menettäminen: Monille alkuperäiskansoille ja paikallisille yhteisöille villieläimillä on kulttuurinen ja symbolinen merkitys. Liikametsästys voi häiritä näitä kulttuuriyhteyksiä ja perinteisiä metsästyskäytäntöjä ja vaikuttaa kulttuuriperintöön ja identiteettiin.
9. Tautien leviäminen: Liikametsästys voi lisätä riskiä taudin leviämisestä eläimistä ja eläimistä ihmisiin. Ylikansastetuissa ja stressaantuneissa populaatioissa taudit voivat levitä nopeammin, mikä voi johtaa taudinpurkauksiin ja tuhoisiin vaikutuksiin sekä villieläimiin että ihmisten terveyteen.
10. Alennettu joustavuus: Liikametsästys heikentää ekosysteemien yleistä sietokykyä, mikä tekee niistä alttiimpia ympäristön muutoksille, luonnonkatastrofeille ja muille häiriöille. Ilman riittäviä villieläinpopulaatioita ekosysteemit kamppailevat elpyäkseen ja säilyttääkseen tasapainonsa.
Liikametsästyksen kielteisten vaikutusten lieventämiseksi suojelutoimet, kuten kestävät metsästyskäytännöt, villieläinten hoito, luontotyyppien suojelu ja metsästysmääräysten tiukka noudattaminen, ovat ratkaisevan tärkeitä. Ihmisten tarpeiden tasapainottaminen villieläinpopulaatioiden ja ekosysteemien terveyden kanssa on välttämätöntä biologisen monimuotoisuuden ylläpitämiseksi ja luonnonvaraisten luonnonvarojen pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi.