Mikä on lootuksen elinympäristö?

Lotusten elinympäristöt

Nelumbo nucifera, joka tunnetaan yleisesti pyhänä lootuksena, intialaisena lootuksena tai yksinkertaisesti lootuksena, on tunnettu vesikasvi, jolla on kiehtovia kukkia. Lootukset ovat kotoisin kosteikoista, järvistä ja hitaasti virtaavista joista. Niiden luonnollinen levinneisyys kattaa Aasian ja Australian trooppiset ja subtrooppiset alueet, ja merkittäviä esiintymiä on Intiassa, Kiinassa, Japanissa ja osissa Kaakkois-Aasiaa.

Lootuksen suositeltuja elinympäristöjä ovat:

1. Matalat vedet: Lootukset viihtyvät matalissa, makean veden ympäristöissä, joissa veden syvyys on 0,3 - 1,2 metriä. Niitä löytyy tyypillisesti suoista, lammista, järvistä ja muista hiljaisista tai hitaasti liikkuvista vesistöistä.

2. Mutaiset alustat: Lootusten juuret ovat hyvin sopeutuneet mutaisiin substraatteihin, joita yleisesti esiintyy niiden luonnollisissa elinympäristöissä. Mutainen maaperä tukee kasvin juuria ja mahdollistaa tehokkaan ravinteiden imeytymisen.

3. Lämmin ilmasto: Lootukset kukoistavat lämpimissä ilmasto-olosuhteissa, ja optimaalinen kasvu tapahtuu alueilla, joiden lämpötila on 20 °C - 35 °C.

4. Täysi auringonvalo: Lootukset suosivat täyttä auringonvaloa varmistaakseen oikean fotosynteesin ja yleisen kasvun. Ne tarvitsevat vähintään 6-8 tuntia suoraa auringonvaloa päivässä menestyäkseen.

5. Suojaus aalloilta ja virroilta: Lotus soveltuu parhaiten tyynille ja suojaisille vesille. Liiallinen aaltoliike tai voimakkaat virtaukset voivat vahingoittaa kasvin lehtiä ja kukkia.

6. Neutraali tai lievästi emäksinen vesi: Lotus suosii neutraalia tai lievästi emäksistä vettä, jonka pH on 6,5–7,5. Äärimmäisen happamat tai emäksiset olosuhteet voivat haitata kasvin kasvua ja kukintaa.

7. Rikkakas vesi: Vaikka lootukset kestävät vähäravinteita, ne viihtyvät vesistöissä, joissa on kohtalaisia ​​ravinteita, kuten typpeä ja fosforia.

Näiden luonnollisten elinympäristöjen lisäksi lootukset ovat sopeutuneet viljelyyn myös ihmisen rakentamissa vesipuutarhoissa ja koristelammissa. Asianmukaisella hoidolla ja huollolla niitä voidaan kasvattaa menestyksekkäästi erilaisissa olosuhteissa alkuperäisten levinneisyysalueidensa ulkopuolella.