1. Hypotoninen ratkaisu: Normaalin suolaliuoksen pitoisuus on 0,9 % NaCl:a, joten se on hieman hypotoninen liuos verrattuna veriplasmaan, jonka normaali suolaliuospitoisuus on noin 0,9 %. Suonensisäisesti infusoituna hypotoninen suolaliuos voi aiheuttaa veden virtauksen punasoluihin, mikä johtaa hemolyysiksi kutsuttuun tilaan. Hemolyysi tapahtuu, kun punasolut repeytyvät solujen ja ympäröivän nesteen välisen osmoottisen paine-eron vuoksi.
2. Elektrolyyttien epätasapaino :Normaali suolaliuos sisältää vain natrium- ja kloridi-ioneja, ja siitä puuttuu muita tärkeitä elektrolyyttejä, kuten kaliumia, magnesiumia ja kalsiumia. Näillä elektrolyyteillä on ratkaiseva rooli erilaisissa fysiologisissa prosesseissa, ja niiden puuttuminen voi häiritä solujen toimintoja. Esimerkiksi alhainen kaliumtaso voi vaikuttaa hermojen ja lihasten toimintaan, kun taas alhainen kalsiumtaso voi heikentää sydämen supistumiskykyä.
3. Nesteen ylikuormitus :Koska normaali suolaliuos on hypotoninen liuos, se voi johtaa nesteen ylikuormitukseen, jos sitä annetaan suonensisäisesti. Liuoksen hypotonisuus saa vettä siirtymään solunulkoisesta tilasta solunsisäiseen tilaan, mikä lisää nesteen kokonaistilavuutta kehossa. Tämä voi johtaa turvotukseen, keuhkoödeemaan ja muihin nesteen ylikuormitukseen liittyviin komplikaatioihin.
4. Happo-emäs-epätasapaino :Normaalin suolaliuoksen pH on noin 5,5, mikä on lievästi hapanta. Normaalin suolaliuoksen toistuva tai liiallinen käyttö suonensisäisesti voi aiheuttaa metabolista asidoosia, joka johtuu kloridi-ionien kertymisestä. Tämä voi häiritä happo-emästasapainoa ja vaikuttaa erilaisiin fysiologisiin prosesseihin.
Siksi on välttämätöntä käyttää suonensisäisissä infuusioissa isotonisia liuoksia, kuten 0,9 % NaCl ja dekstroosi (D5W) tai tasapainotettuja elektrolyyttiliuoksia (kuten Ringerin laktaattia), jotta vältetään normaalin suolaliuoksen käyttöön liittyvät riskit.