Tässä on erittely:
Suolainen vesi:
* korkea suolakonsentraatio: Sisältää huomattavan määrän liuenneen suoloja, pääasiassa natriumkloridia (NaCl), mikä antaa sille suolaisen maun.
* löytyy valtamereistä ja meristä: Muodostaa noin 96,5% maan vedestä.
* Suurempi tiheys: Liuenneiden suolojen takia suolainen vesi on tiheämpi kuin makean veden.
* korkeampi kiehumispiste: Liuennetut suolat nostavat suolaveden kiehumispistettä.
* ei sovellu juomiseen: Korkea suolakonsentraatio tekee siitä sopimattoman ihmisravinnoksi.
makea vesi:
* Matala suolapitoisuus: Sisältää hyvin vähän liuenneita suoloja, mikä tekee siitä maistuvan tuoreena.
* Löydetty joista, järvistä ja pohjavedestä: Muodostaa vain noin 2,5% maan vedestä.
* alempi tiheys: Vähemmän tiheä kuin suolainen vesi.
* Alempi kiehumispiste: Liuenneiden suolojen puute johtaa alhaisempaan kiehumispisteeseen.
* Soveltuu juomiseen: Matala suolapitoisuus tekee siitä sopivan ihmisravinnoksi.
Muut keskeiset erot:
* lähde: Suolainen vesi on peräisin valtamereistä ja meristä, kun taas makeat vesi tulee joista, järvistä ja pohjavedestä.
* pH: Makean veden on tyypillisesti neutraali pH (noin 7), kun taas suolainen vesi on hiukan emäksistä (noin 8).
* Turbiditeetti: Makean veden sameus (pilvisyys) voi vaihdella lähteestä riippuen, kun taas suolainen vesi on yleensä selkeämpi.
Yhteenvetona voidaan todeta, että tärkein ero on suolapitoisuus , mikä vaikuttaa erilaisiin fysikaalisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin. Tämä ero tekee suolavedestä soveltuvan juomiseen, mutta on välttämätöntä meren elämälle, kun taas makea vesi on ratkaisevan tärkeää ihmisravinnolle ja monille muille käyttötarkoituksille.