Kylmäverisillä eläimillä on useita mukautuksia, jotka auttavat niitä selviytymään ympäristössään. Esimerkiksi tuhatjalkaisilla on alhainen aineenvaihduntanopeus, mikä tarkoittaa, että niiden ei tarvitse syödä yhtä paljon ruokaa kuin lämminveristen eläinten. Heillä on myös paksu eksoskeleton, joka auttaa eristämään kehoaan ja suojaamaan niitä elementeiltä.
Satajalkaisia löytyy monenlaisista elinympäristöistä, mukaan lukien metsistä, aavikoista ja niityistä. Ne ovat aktiivisimpia yöllä, kun lämpötila on viileämpi.