Luun rakenne:
Linnun siivissä on ontot luut, mikä tekee niistä kevyitä mutta tukevia tehokkaaseen lentoon. Sitä vastoin ihmisen käsivarren luut ovat tiheämpiä, mikä antaa voimaa monipuoliseen toimintaan.
Lihasjärjestely:
Linnuilla on erikoistunut supracoracoideus-lihas, joka ohjaa niiden siipien alaspäin suuntautuvaa liikettä lennon aikana. Ihmisiltä puuttuu tämä lihas, mutta heillä on monimutkaisempi lihasjärjestely, joka mahdollistaa laajan valikoiman käsien liikkeitä.
Nivelet:
Lintujen siipien nivelet ovat erittäin joustavia, mikä mahdollistaa lentoon tarvittavan liikeradan. Ihmisen käsivarren nivelet, erityisesti kyynärpää ja ranne, tarjoavat enemmän vakautta ja joustavuutta erilaisiin tehtäviin.
Höyhenet:
Lintujen siivet on peitetty höyhenillä, kevyillä rakenteilla, jotka luovat nostovoimaa ja vastusta lentämistä varten. Ihmisellä ei ole höyheniä, vaan iho ja hiukset.
Kädet ja sormet:
Ihmisen kädet päättyvät käsiin, joissa on sormet ja vastakkainen peukalo, mikä mahdollistaa monimutkaisen manipuloinnin, tarttumisen ja kätevyyden. Linnun siipillä ei ole sormia tai kykyä tarttua.
Evoluutio ja sopeutuminen:
Linnun siipien ja ihmiskäsivarsien erityispiirteet ovat peräisin miljoonien vuosien evoluution mukautumisesta. Lintujen esi-isät siirtyivät maanpäällisistä elämäntavoista ilmaan, mikä johti modifikaatioihin, jotka optimoivat niiden siivet lentoa varten. Ihminen kehittyi puissa elävistä esivanhemmista korostaen tarvetta tarkalle ja monipuoliselle käsivarsikäsittelylle.
Näistä eroista huolimatta sekä linnun siivet että ihmisten käsivarret ovat merkittäviä esimerkkejä maapallon elämän monimutkaisesta monimutkaisuudesta ja monimuotoisuudesta, joista jokainen palvelee ainutlaatuisia biologisia tehtäviään.